Miten hyviä digitaalikamerat ovat suhteessa filmikameroihin?
Onko filmikamera kuolemassa?

Molemmista kysymyksistä keskustellaan erittäin ahkerasti. Noin lyhyesti: digitaalikameroiden kuvanlaatu ei vielä ihan yllä hyvän suuren koon filmikameran tuloksiin pienellä ISO-herkkyydellä ja filmikamera tuskin kuolee koskaan.

Hyvän digijärjestelmäkameran tarkkuus alkaa lähestyä keskikoon filmijärjestelmäkameran luokkaa. Digipokkareissa tarkkuus riippuu kennon koosta ja pikselimäärästä, mutta joka tapauksessa niiden tarjoama tarkkuus alkaa olla riittävä pokkarien käyttäjille. Filmiltä tai digikamerasta paperille tulostettuja albumikuvia ei erota toisistaan.

Hyvin kuvattu dia ja suurelle filmikoolle kuvattu kuva ylittävät vielä tarkkuudellaan digijärjestelmäkamerat. Tosin digikamera alkaa mennä ohi, jos tarvitaan suurta ISO-herkkyyttä. Studiotason keskikoon digiperät alkavat olla käyttökelpoisia jo lähes joka tarkoitukseen.

Nykyisillä tekniikoilla sekä filmi- että digikuvan laatu riippuu enemmän linssistön laadusta sekä kuvaajan taidoista.

Ei pelkkä paras laatu

Digitaalikamera antaa yhtä hyviä tuloksia kuin filmikamerakin, jos lopullisen tulostettavan kuvan koko ei ole erittäin suuri. Harrastelijakäytössä useimmiten digitaalikuva on riittävän hyvälaatuinenkin.

Digitaalikameran valitsemisen tärkein kriteeri ei yleensä ole kuvan laatu, vaan esim. kuvan näkeminen heti sen ottamisen jälkeen, lopputuloksen saaminen nopeasti tietokoneelle ja vain onnistuneiden kuvien tulostustarve.

Vastapainona on useimmiten hinta, sillä digitaalikamerat ovat vielä toistaiseksi hiukan vastaavantasoisia filmikameroita kalliimpia (vastaavantasoisella tässä ei edes verrata kuvan laatua, vaan esim. varustelua, kokoa, käytön helppoutta, säätömahdollisuuksia yms).

Millä hinnalla?

Hintaerot ovat pienenemässä. Digipokkaripuolella käsisäätöjä, hyvää kuvanlaatua ja helpompaa käytettävyyttä on alkanut saada jo kohtuullisella hinnalla. Pikselmäärätkin ovat alkaneet asettua tasolle, jolla saa ns. kymppikuvia tai isompiakin tulostettua riittävällä laadulla.

Tällä hetkellä hintaromahdus näyttää tapahtuvan digijärjestelmäkameroissa. Näiden kuvausominaisuudet ovat jo sähköisten filmijärjestelmäkameroiden tasolla. Aiemmin hinnat on pitäneet ne ammattilaistyökaluina, mutta nyt useat valmistajat ovat tuoneet digijärjestelmiä harrastelijoillekin. Rajoitukseksi alkaa enemmän muodostua objektiivien hinta.

Hintaeroa laskee myös se, että digikameralla otetun yksittäisen kuvan muuttuvat kustannukset lähestyvät nollaa, jos se vain halutaan tietokoneelle asti. Kuvia voidaan ottaa niin paljon kuin sielu sietää. Vasta tulostaminen maksaa – mutta tulostettavaksi voidaan valita vain onnistuneet.

Viime aikoina on alkanut tulla ratkaisuja myös käyttäjille, jotka eivät halua käyttää tietokonetta. Tulostimet osaavat tulostaa kuvia suoraan kamerasta tai muistikortilta. Liikkeet ottavat vastaan digikuvia tulostettavaksi. Vielä kun ratkaistaisiin ongelma kuvien säilyttämisestä helposti digitaalisessa muodossa, oltaisiin hyvin lähellä perinteisen filmipokkarin käytön vaivattomuutta.

Filmillä on myös puolensa ja vankka käyttäjäkunta. On erittäin todennäköistä, että varsinkin harrastelijoita siirtyy joukoittain digikuvauksen puolelle, mutta filmikuvaus tuskin häviää mihinkään. Asia on verrattavissa vaikka grafiikan piirtämisen ja valokuvauksen keskinäiseen suhteeseen.