Miten kuvat tallennetaan kameraan?
Mitä muistia minun pitäisi käyttää kamerassani?

Digitaalikameran kuvat tallennetaan johonkin 'muistiin'. Muistin sisällön pitää säilyä vaikka kamerasta sammutettaisiin virta. Joissakin kameroissa muisti on sisäänrakennettu kameraan, mutta yleisimmin käytetään pieniä irroitettavia muistikortteja.

Muistina voidaan käyttää ns. flash-muistia, levykettä, poltettavaa romppua (CD-ROM:ia) tai kovalevyä. Sinänsä muistityyppi ei vaikuta mitenkään kuvanlaatuun, vaan erot tulevat näkyviin muistien kokoina ja talletusnopeuksissa.

Flash-muistit

Flash-muistit ovat yleisin ratkaisu nykyisissä digikameroissa. Ne ovat pieniä, niissä ei ole liikkuvia osia ja hintakin on pudonnut elektroniikalle tyypilliseen tapaan. Flash-muisteja on useampaa mallia, yleisimmät tuotenimiltään: Compact Flash (CF), SecureDigital (SD), xD, MMC ja Sonyn Memory Stick. Varsinaiset muistit ovat samanlaisia kaikissa, kortit ovat erikokoisia ja erilaisilla liitännöillä.

Compact Flash on pitkään käytetty ja hyvin yleinen käytetty korttityyppi. Se on myös kooltaan suurin vaihtoehdoista. CF:n liitäntäpiikit ovat muistikotelon sisällä ja hyvin suojattuja staattiselta sähköltä. Compact Flash:n liitäntä kameraan on hyvin standardoitu, ja lähes kaikki muistikoot sopivat kaikkiin kameroihin.

Compact Flash muistia on kooltaan kahdenlaista: Type I ja Type II. Näiden ero on, että Type I on n. 2 mm paksu kortti ja Type II n. 5 mm paksu. Ne ovat liitännöiltään täysin yhteensopivia, type II vaatii vain paksumman korttipaikan. Type I korttia voidaan käyttää type II -paikassa. Paksumpaan korttiin mahtuu enemmän muistia ja niinpä näitä käytetään suurimmissa muistimäärissä.

SmartMedia oli aikanaan yleinen korttityyppi, mutta sen käyttö on vähentynyt lähes nollaan viimeaikoina. SmartMedian ongelma oli, etteivät suuremmat kortit olleet yhteensopivia vanhempien kameroiden kanssa. Lisäksi suurin markkinoilla ollut SmartMedia-kortti oli vain 128 megatavua. SmartMedian suurin käyttäjä Olympus on siirtynyt uudempiin muistityyppeihin.

Sonyn Memory Stick on ollut Sonyn kameroiden oma ratkaisu. Hintakin on ollut jossain määrin kalliimpi. Vanhempien Memory Stick -korttien maksimikoko oli 128 megatavua. Uudet Memory Stick Pro -kortit mahdollistavat suuremmat muistikoot, mutta vanhemmat kamerat eivät näitä pysty käyttämään. Sonyn uudemmat kamerat tukevat molempia korttityyppejä.

Sony Memory Stick Duo vastaa muita Memory Stick:jä, mutta on pienempi kooltaan, ja sopii siten paremmin pieniin kameroihin. Kortti voidaan sovittimen avulla saada alkuperäisen Memory Stickin korttipaikkaan.

Uudet haastajat

Uudet, entistä pienemmät kortit ovat lisääntyneet pokkareissa. SD (Secure Digital) -kortit ovat nousseet Compact Flashien rinnalle eniten käytettyinä muisteina. Niiden etuna on pienempi koko.

Multi Media Card (MMC) on samanmuotoinen kuin SD ja samaan tekniikkaan pohjautuva, mutta ne eivät ole aina yhteensopivia. Kameran tiedoissa kerrotaan kumpi korteista käy tai käyvätkö molemmat.

SD-kortti on nopeampi kuin MMC, sillä SD:ssä voidaan käyttää neljää rinnakkaista datalinjaa MMC:n sarjaliitännän tilalla. Lisäksi SD:ssä on mahdollista käyttää kortin omaa salausta, joka estää kortin lukemisen muussa kuin sen kirjoittaneessa laitteessa. Tätä toimintoa ei tosin tällä hetkellä käytetä digitaalikameroissa.

xD-kortti on pienikokoinen ja luvassa on entistä suurempia muistimääriä yhdellä kortilla. Olympus ja Fuji ovat siirtyneet käyttämään näitä kortteja.

Kovalevy

Jos kameraan käy Type II CompactFlash, niin siihen voi hankkia myös pienikokoisen kovalevyn. Hitachi valmistaa ns. MicroDrivea, jota saa 1–4 gigatavun kokoisena.

Microdrive vie käynnistyessään jonkin verran enemmän virtaa kuin flash-muisti, mutta tallentaessaan suunnilleen saman verran. Irrallisena kovalevy on myös herkempi kolhuille kuin flash-muisti. Se kuitenkin kestää samanlaisen käsittelyn kuin kamerasikin.

Tarvitsenko nopean muistin?

Yleisiä flash-muisteja on saatavissa useita merkkejä ja hintahaarukkakin on varsin suuri. Joillakin valmistajilla on saatavissa 'nopeampia' muisteja. Jotta nopeudenlisäyksestä olisi hyötyä, niin kameran on kyettävä myös sitä nopeammin syöttämään. Peruspokkarissa markkinoiden nopeimmista muisteista ei välttämättä ole hyötyä. Digijärjestelmäkameroissa nopeudenlisäys voi olla merkittäväkin.

Rob Galbraith:n sivuilta löytyy vertailu eri muistimerkeistä eri kameroilla. Vertailuista voi saada osviittaa, mistä kannattaa maksaa.

Jos kamerassa nopeasta muistista ei ole hyötyä, niin nopeus voi olla avuksi siirrettäessä kuvia tietokoneeseen. Tämä kuitenkin vaatii erillisen nopean kortinlukijan ja myös tietokoneen täytyy pystyä kuvat tallettamaan riittävällä nopeudella.

Sopivatko kaikki muistimerkit kameraani?

Periaatteessa flash-muistit ovat ainakin 'de-facto' -standardoituja ja kaikki merkit käyvät kaikkiin. On kuitenkin havaittu ongelmia joidenkin tiettyjen muistimerkkien ja kameroiden välillä. Jos ostaa tuntemattomampaa merkkiä, niin kannattaa ehkä varmistaa esim. verkosta, ettei kyseisellä merkillä ole havaittu ongelmia tai ainakin testata muisti heti omassa kamerassa.

Kuvakokojen kasvaessa alkavat muistikortikin kasvaa yli 2 Gigatavun kokoisiksi. Tämä raja on sikäli merkityksellinen, että se vaikuttaa kortin tiedostojärjestelmään. Aiemmin kortin tiedostohakemistot on talletettu ns. FAT16-muotoon. Tätä muotoa voidaan käyttää vain kahteen gigatavuun asti, jonka jälkeen on käytettävä ns. FAT32-talletusta.

Useimmat uudet Compact Flashia käyttävät kamerat tukevat nykyään FAT32:ta. Sensijaan SD-korttien kanssa on ollut vielä ongelmia 2 gigan rajalla, johtuen SD-kortin omasta standardista. Jos halutaan käyttää suurimpia kortteja, on asiasta varmistuttava myös kameran hankinnassa.