Miksi lineaaripolarisaattori toimii huonosti järjestelmäkameran kanssa?

Polarisaattorisuodatin poistaa kuvasta heijastuksia ja syventää taivaan sineä suodattamalla valon vain tiettyyn suuntaan polaroituneeksi.

Valo on poikittaista aaltoliikettä, siis värähtely tapahtuu poikittain etenemissuuntaan nähden. Poikittainen värähtely tapahtuu kaikkiin suuntiin. Kun valo heijastuu ei-metallisesta pinnasta, niin osa värähtelysuunnista vaimenee – valo polarisoituu.

Polarisaattori ei päästä lävitseen sen optiseen suuntaan nähden poikittaisesti polarisoitunutta valoa. Täten jos polarisaattori on sopivassa asennossa, niin heijastunut polarisoitunut valo vaimenee, mutta muu valo läpäisee polarisaattorin.

Kahdella polarisaattorilla voi hyvin kokeilla tätä ilmiötä. Kun katsoo näiden molempien läpi, niin kääntämällä toista filtteriä voidaan näkymä pimentää kokonaan.

Peilit ja polarisaattori

Peilit ja heijastavat prismat toimivat myös polarisaattoreina. Mikäli peili ja polarisaattori ovat toisiinsa nähden sopivissa asennoissa, näiden läpi kulkeva valo himmenee. Peilietsimillisissä kameroissa peilejä ja prismoja käytetään ohjaamaan valoa etsimeen ja valonmittausantureille. Lineaaripolarisaattori voikin sotkea automaattista valotusmittausta 0.3–1.0 aukon verran.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan on kehitetty ns. pyöröpolarisaattori. Se polarisoi valon ja vähentää heijastuksia, mutta filtterin takapinta 'sotkee' polarisaation uudestaan. Tällöin valo ei reagoi poikkeavasti peilien kanssa.

Miten tunnistaa polarisaattorin?

Useimmiten polarisaattorin renkaassa lukee Pol, Lin. Pol. tai Circ. Pol. Mikäli merkinnöistä ei käy ilmi kumpi polarisaattori on kyseessä, voi tämän testata peilin avulla.

Jos peilin edessä katsoo polarisaattorin läpi, niin kuvajaisessa lineaaripolarisaattorin läpi näkyy oma silmä, pitipä polarisaattoria kummin päin tahansa. Jos taas katsotaan pyöröpolarisaattorin läpi, niin kuvajaisen polarisaattori pimenee jommalta kummalta puolelta suodatinta katsottaessa.